TERVEYS

PEVISA-ohjelma on voimassa 31.12.2020 saakka

Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C. Lisäksi tulee olla ennen astutusta kyynärkuvauslausunto. Koiria, joilla on kyynärkuvaustulos 0 tai 1 voidaan käyttää jalostukseen. Koira, jolla on kyynärkuvaustulos 1, voidaan parittaa ainoastaan kyynärkuvaustuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Ulkomaisia astutuksia tämä vaatimus ei koske. Koiran rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan 21 pentua. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkanivelen kehityshäiriö - hip dysplasia eli HD on lonkkanivelen periytyvä kehityshäiriö, jonka vaikeusasteeseen vaikuttavat myös kasvuaikaiset ympäristötekijät. Vaikuttavia tekijöitä ovat koiran kasvunopeus, ruokinta ja liikunnan määrä.

Kyynärnivelen osteokondroosi ja kyynärniveldysplasia

Kyynärniveldysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö voidaan jakaa useaan eri muotoon. Näitä ovat osteokondroosi eli nivelruston solujen kehityshäiriö, jossa nivelalueen luutuminen häiriintyy nopeimassa kasvuvaiheessa. Häriö johtaa nivelrikkoon. Sulkijalisäkkeen (processus coronoideus) ja/tai koronoidilisäkkeen (processus coronoideus) irtopalamuoto. Nämä kyseessä olevat vauriotyypit voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Kyynärniveliin tulisi tulevaisuudessa kiinnittää enenevässä määrin huomiota.

Epilepsia

Epilepsia voidaan määritellä tilaksi, jossa koiralla on tuntemattomasta syystä johtuvia, toistuvia kouristuksia. Tämä tarkoittaa, että kun kouristuksiin ei löydetä muuta syytä jää jäljelle epilepsiadiagnoosi. Muiden sairauksien poissulkeminen edellyttää huolellista kliinistä tutkimusta. Epilepsia voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin. Toinen on koiran elämän aikana hankittu nk. sekundaarinen epilepsia ja toinen on perinnöllinen eli primaari (='varsinainen') epilepsia. Suomessa on tavattu yksittäisiä epilepsiatapauksia.

Tyypin 1 von Willebrandin verenvuototauti

Tyypin 1 von Willebrandin verenvuototauti on useilla koiraroduilla esiintyvä perinnöllinen sairaus. Koira sairastuu tautiin, jos se perii sitä aiheuttavan geenin muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Sairailla yksilöillä syntyy liian vähän verenvuotojen tyrehtymisen kannalta erittäin tärkeää, von Willebrandin tekijä -nimistä proteiinia. Proteiinin puute saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavan verenvuodon, esimerkiksi leikkauksen tai suuren haavan syntymisen seurauksena. DNA-testissä tunnistetaan sairauden aiheuttava mutaatio ja siten on mahdollista aukottomasti määrittää taudin suhteen puhtaat (yksilöllä kaksi kopiota normaalia geeniä), kantajat (yksilöllä yksi kopio normaalia ja yksi virheellistä geeniä), sekä sairaat (yksilöllä kaksi kopiota virheellistä geeniä) yksilöt. Näin ollen testi mahdollistaa tautia aiheuttavan geenin nopean ja täydellisen poistamisen populaatiosta, mutta myös sen, että tarvittaessa geenin suhteen puhtaita yksilöitä voidaan parittaa kantajien kanssa ilman, että yksikään pennuista sairastuu tautiin. (Teksti lainattu Thermo Fisher Scientific Inc)

Kerhomme aloitti VWD1 testauksen jo vuonna 2009, vaikka Hollannissa tai muissa maissa stabijhouneja ei testattu. Suurin osa testatuista koirista on kantaja ja kantaja ei voi koskaan sairastua. Nykyään on sovittu, että jalostukseen käytettävät koirat testataan.  

Testattujen koirien tulokset

Cerebral Dysfunction, Stabijhounin neurologiset ongelmat

Huhtikuussa 2009 raportoitiin Hollannissa poikkeavasta käyttämisestä yhden pentueen useamassa pennussa. Sen jälkeen tuli esiin ongelmia muutamissa myöhemmissä pentueissa joissa on ollut neuroloogisia oireita. Noin 5-6 viikon ikäisenä pennulla alkaa pakonomainen käyttäytyminen. Käyttäytyminen, joka lisääntyy ja toistuu ja jota tuskin voi pysäyttää. Pentu on "juuttunut" tiettyyn liikemalliin; juoksee ympyrää itsensä tai huonekalujen ympäri, se ei juokse koskaan taaksepäin eikä edestakaisin. Sairastuneella pennulla on lisääntynyt liikkumisen tarve ja ne eivät voi syödä itsenäisesti, joten ne laihtuvat huomattavasti. Hoitoa ei ole, joten pennut on nukutettava.

Hollannin Stabij- ja Wetterhounyhdistys NSWS alkoi tehdä yhteistyötä Utrechtin yliopiston kanssa löytääkseen syyn pentujen oireiluun. Neurologisen oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio löydettiin vuoden alussa 2015 Hollannissa Eläinlääketieteellinen tiedekunnan toimesta Utrechtin yliopistossa. Sen testaamiseksi on kehitetty DNA-testi. Neljän viime vuoden aikana on syntynyt vain kuusi pentuetta, joilla on ollut CD.

Kuten oli arveltu, neurologinen ongelma on resessiivisesti periytyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että ainoastaan ne pennut sairastuvat oireyhtymään, jotka ovat saaneet viallisen geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Kantajat, jotka ovat perineet yhden mutaation molemmilta vanhemmilta, eivät ole kliinisesti sairaita mutta voivat periyttää sen jälkeläisilleen.

Testattujen koirien tulokset

Steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti SRMA 

SMRA tarkoittaa aivokalvojen immuunivälitteistä tulehdusta. Tätä esiintyy eri muunnelmina esimerkiksi berninpaimenkoirilla, beagleilla, boksereilla, novascotiannoutajilla ja viimeisimpänä stabijhouneilla. Tästä sairaudesta käytetään lyhenteitä AM tai SRMA. 

Kuten nimi kertoo kyseessä ei ole tavallinen tarttuva aivokalvontulehdus, vaan autoimmuunisairaus. Autoimmuunisairaudessa immuunijärjestelmä reagoi hyviin soluihin niin, että keho menee ikään kuin sekaisin eli kehoon tulee ns. virhetoiminne. AM -sairauden suhteen immuunijärjestelmä reagoi aivokalvontulehdusta vastaan, jolloin se stimuloi ja alkaa näyttämään tulehduksesta merkkejä. Sairaus ei ole tarttuva koiriin tai ihmisiin, sillä kyseessä on autoimmuunisairaus.

AM:iin sairastuu yleensä nuori koira (8 kk - 2-vuotias). Oireita ovat mm. korkea kuume (koiran normaalilämpö on 38,5 °C), niska- tai selkäkipu, jäykkä niska ja/tai selkä kaarella. Taudinkuvaan kuuluu myös se, että koira on kosketusherkkä, ja koiralla saattaa esiintyä ruokahaluttomuutta johtuen siitä, että koira ei pysty taivuttamaan päätään alaspäin (eli suuntaan, jossa ruokakuppi tyypillisesti on). Koira on selkeästi hyvin sairaanoloinen.

Syy, mistä sairaus tulee, ei ole tiedossa. On ajateltu, että se on perinnöllisyystekijä, koska tietyissä linjoissa tätä esiintyy enemmän kuin toisissa. Tällä hetkellä tutkitaan perinnöllisyystekijöiden vaikutusta sairauden puhkeamiseen ja siitä, miten sairaus periytyy. Sukupuolella ei ole merkitystä sairauden esiintyvyyteen. SRMA -tauti puhkeamiseen tarvitaan jokin syy, joka laukaisee sen. Syy voi olla esim. jokin tulehdus, rokotus, kuumuus, stressi, punkin purema jne. Esimerkiksi SRMA -tauti voi puhjeta saman pentueen yhdelle tai useammalle tai ei yhdelläkään koiralle, vaikka koko pentue kantaisi tätä perinnöllistä geeniä.

PDA, Patentti Ductus Arteriosus

On koirilla varsin yleinen synnynnäinen sydänvika. Se on yleisempi nartuilla kuin uroksilla, suhde on 2:1. Yleensä tämä sydänvika todetaan ja hoidetaan varhain. Vaikka PDA on usein sangen vähäoireinen, avoin valtimotiehyt pitäisi aina sulkea koska vika altistaa vaikealle sydämen sisäkalvon tulehdukselle eli endokardiitille.
Avoin valtimotiehyt eli ductus arteriosus on verisuoniyhteys, joka sikiöaikana yhdistää aortan ja keuhkovaltimon. Virheellinen suonitus kuormittaa keuhkovaltimoa ja sydämen vasenta puolta. PDA:n yhteydessä kuultava sivuääni on hyvin tyypillinen ja erittäin voimakas. Avoin valtimotiehyt aiheuttaa hyvin tunnusomaisen jatkuvan sivuäänen. Koirilla suonen pitäisi sulkeutua 7-10 päivän kuluessa syntymästä.

Jos PDA huomataan pennulla pentutarkastuksen yhteydessä pennun ollessa 6-8 viikkoa, se ei ole ehtynyt vaurioittaa sydäntä. Noin 12 viikon ikäisenä verisuoniyhteyden voi leikata umpeen. PDA on sydänsairauksista helpoimmin korjattavissa. Eliniän ennuste on hyvä, jos vuoto korjataan pennun ollessa pieni. Ennuste huononee, jos vuotoa ei huomata ajoissa. Hoitamattomana syntyy sydämen laajentumaa ja vajaatoimintaa, jotka ovat pysyviä vaurioita.

PRA

PRA on lyhennys sanoista progressiivinen retinan atrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuminen. Rappeuman hitaasta etenemisestä johtuen ei yleensä huomata, että koiran näössä olisi jotain vikaa, kun koira itsekin ehtii sopeutua tilanteeseen ja kompensoi heikkenevän näkönsä muilla aisteilla. Hoitoa ei ole, mutta yleensä sokeutuminen vie niin kauan aikaa, että koira tottuu hyvin sokeuteen ja tulee hyvin toimeen normaalissa elämässä. Sairaus ikään kuin hiipii yhä pahemmaksi. Hollannissa, rodun kotimaassa on tavattu PRA:ta vain yksittäisiä tapauksia.