| Stabyhountapaaminen Houtskarissa 19.-21.9. |
|
Stabyhountapaaminen Houtskarissa 19.-21.9. Stabyhounkerho järjestää jäsenilleen toisen tapaamisen tänä vuonna, paikkana on Houtskar viimevuotiseen tapaan. Tapaaminen on viikonlopun mittainen ja kuten viimeksikin majoitus ja ruokailut tulevat olemaan maksullisia. Pyrimme järjestämään ohjelmaa johon voivat osallistua sekä koirat että ohjaajat. Tietysti aikaa jää myös mukavaan yhdessäoloon. Tarkemmat tiedot, ilmoittautuminen, sekä muut asiat ilmoitetaan jäsenkirjeessä, joka lähetetään kun saamme sekä ohjelman että kustannukset ko. viikonlopusta selvitettyä. Stabyhounkerholaisten matka Ruotsin maailman voittaja näyttelyyn Noin vuosi sitten tuli Stabyhoun tapaamisessa Houtskärissä puhetta, että Ruotsissa on vuonna 2008 Maailman Voittaja näyttely. Osa ihmisistä innostui asiasta niin, että päätimme alkaa järjestämään matkaa Ruotsiin.
Matkan järjestäminen alkoi sillä että oli tarkoitus saada jonkinlainen majoitus meille. Koska olimme jo sen verran myöhässä liikkeellä, olivat hotellit jo täynnä. Lähdin seuraavaksi kyselemään leirintäalueen mökkimajoitusta ja sieltä tärppäsi. Saimme varattua viisi mökkiä Gålön leirintäalueelta. Nyt alkoi tuntua todelta että ehkä reissustamme tulisi totta. Seuraavaksi aloimme jännittää koirien rabies vasta-aineita, koska Ruotsiin matkustettaessa se on edellytyksenä koiran viemiselle maahan. Olimme ajatelleet lähteä sinne Kawan, Neelan ja Lunan kanssa. Mutta Neelan vasta-aineet eivät nousseetkaan joten vaihdoimme koiran Fiia´an ja onneksi sen vastaus oli ok. Muut matkaan lähtijät olivat Hazebad Amity Wikelina ”Anni, Hazebad Astroboydeville ”Ville”, Hazebad Daisy Bea ”Bea, Hazebad Blaxters Zero ”Nuutti” ja Hazebad Jazzy Melba ”Mella” omistajineen. Samaan aikaan kevättalvesta kun jännitimme koirien vasta-aineita, alkoi Villen omistaja Kaija varailemaan meille laivamatkaa Ruotsiin. Kaija teki todella suuren työn saadakseen meille kaikille autopaikat ja hytit laivalta. Aina käännyimme Kaijan puoleen jos oli jotain kysyttävää ja muuta selvitettävää ja aina Kaija jaksoi yhtä avuliaasti hoitaa ja selvitellä asiat puolestamme. Kun kesäkuu alkoi uhkaavasti lähestyä loppuaan alkoi paniikki iskemään, mihin sitä on oikein päänsä pistänyt ja onkohan kaikki varmasti hoidettu ja otettu huomioon. Ja ennen kaikkea se että me olemme todellakin lähdössä!! Muutamaan päivää ennen matkalle lähtöä sain ikävän puhelun jossa Nuutin omistaja Kati ilmoitti, että hän joutuu perumaan matkansa koska Nuutti on sairastunut eikä voi matkustaa. Todella ikävä juttu, koska Kati oli ollut alusta asti mukana innokkaana lähtijänä mukaan. Se myös oli ihmeellistä, että se porukka joka alkujaan oli ilmoittanut lähtevänsä, niin todella kaikki lähtivät eikä peruutuksia tullut. Viisi autoa ja seitsemän koiraa lähti keskiviikkona 2.7. Helsingistä kohti Tukholmaa. Etukäteen jännitetty laivaan meno koirien kanssa sujui ongelmitta ja todella hyvin. Laivalla oli runsain mitoin myös muitakin karvakuonoja. Laiva lähti Helsingistä iltapäivällä ja olimme Tukholmassa aamulla. Kaikki koirat sopeutuivat hyvin laivaelämään, mitä nyt vähän hytissä haukahtelivat tervehdykseksi muille koirille.  Laivasta poistumisen jälkeen tullivirkailijat laittoivat kaikki autot samaan jonoon jossa oli koirat ja kaikkien koirien paperit ja rokotustodistukset tutkittiin. Sitten olikin jo kiire lähteä ajamaan kohti ensimmäistä näyttelyä joka oli Vanghäradissa Tullgrans Slotissa. Tämä oli erikoisnäyttely jonka oli järjestänyt Specialklubb för Kontinentala Fågelhundar. Kehä alkoi klo 10 muilla roduilla ja olimme laskeskelleet että stabien vuoro on viimeistään kahdentoista aikaan. Vähän meitä jännittä joutuuko meidän ensimmäinen uros Ville juoksemaan suoraan kehään. Onneksi kuitenkin saimme hyvin leirin pystyyn ja tutustuttiin alueeseen ennen stabyhoun rodun alkamista. Tähän näyttelyyn oli ilmoittautunut 29 stabyhounia. Koiria oli Ruotsista, Norjasta, Hollannista ja Suomesta. Oli hienoa nähdä näin monta rodun edustajaa samalla kertaa sekä nähdä myös muiden maiden koiria. Koska rodussamme on eri ruumiinrakenteen ja ulkonäön omaavia koiria oli todella valaisevaa nähdä mikä on linja ja taso esim. Ruotsissa. Näyttelyssä oli mukana myös Kawan ja Nuutin sekä Ruotsissa asuvan Basson isä Häromis Lotus L L of Anne ”Emil”. Nyt tapasin Emilin ”livenä” ensimmäisen kerran sekä myös hänen isäntänsä Trond Morten Teigen. Olemme pentueen syntymän jälkeen pitäneet Trond Mortenin kanssa yhteyttä aina aika ajoin kuulumisilla ja nyt oli erittäin muka tavata hänet. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen. Varjoa sai etsiä puiden siimeksestä. Aurinkorasvaa kului ja silti muutamat saivat olkapäänsä poltettua. Näyttelypaikka oli oikein hyvä ja tilava nurmikenttä veden äärellä. Päivän tulokset: Tuomari: Ing-Marie Hagelin, Ruotsi Ville NUO ERI1, SERT, PU2 Kawa AVO ERI1, Vara-SERT, PU3 Anni NUO ERI Luna NUO ERI Bea NUO ERI 3 Mella AVO ERI1, SERT, PN1, VSP Fiia AVO H  Päivä oli ollut upea ja niin lähdimme näyttelyn jälkeen kohti leirintä-aluetta jonne ajoimme kaupan kautta. Päivä oli ollut niin jännittävä, että ei oltu edes maltettu juurikaan syödä mitään. Totesimme leirintä-alueen mökkikylän ihan sopivaksi sekä meille että koirille. Mökkeihin majoittauduttiin ja ruokailtiin, osa porukasta tutustui jo ympäristöön ja sitten vain nukkumaan, koska seuraavana päivänä matkaisimme takaisin Tullgrans Slottiin Svenska Stabyhounklubbenin järjestämään erikoisnäyttelyyn. Kehämme aika oli perjantaina klo 10 ja stabyhoun rotu olisi nyt ensimmäisenä, joten aamulla oli aikainen lähtö. Nyt reitti oli tuttua ajalla sinnepäin. Tähän näyttelyyn oli ilmoittautunut 48 stabyhoun rotuista koiraa. Jälleen tämäkin päivä oli aurinkoinen ja helteinen. Piti pitää myös koirista hyvää huolta, koska paikka oli avoin ja aurinko todella paahtoi. Tätä päivää olin myös odottanut paljon, koska näkisin ensimmäisen kerran Kawan veljen Basson joka meni pentuna Ruotsiin. Nyt Basso on jo lähes kolmevuotias uros. Käväisin autolla ja näin pariskunnan kävelevän stabin kanssa, ei tarvinnut kun vilkaista kun tunnistin Basson meidän jälkeläiseksi. Sitten sitä tervehdittiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kawa ja Basso pääsivät tutustumaan toisiinsa, aluksi hieman epäillen mutta taisi lopuksi nuolaisukin tulla. Täällä tapasin myös Hollantilaisen Katrien jonka äidin oli tavannut Suomessa Euroopan Voittajanäyttelyssä muutama vuosi sitten. Katrien kanssa vaihdoimme kuulumisia ja keskustelimme paljon stabyhoun rodusta. On erittäin tärkeää saada uusia näkökulmia ja mielipiteitä jalostukseen yms. Toisen päivän tulokset: Tuomari: Mensink Gerhard, Hollanti Ville NUO H Kawa AVO ERI2 Basso AVO ERI Anni NUO EH Luna NUO EH Bea NUO EH Mella AVO H Fiia AVO EH  Toinen näyttelypäivä oli takana ja jälleen matkasimme takaisin mökeille. Yllätyksemme oli suuri kun Nuutin omistaja Kati oli ilmoittanut tulevansa perjantaina lentokoneella Tukholmaan ja sieltä taksilla mökeille. Kati halusi ehdottomasti olla mukana lauantain Maailman Voittaja näyttelyssä vaikka oma koira ei sinne päässytkään. Tällaista tämä meidän stabiporukka on, aivan mahtavaa!!! Istuimme iltaa ulkosalla yhdessä jutellen kahden päivä tapahtumista, kun taksi ajoi pihaan ja siinähän se Kati todella oli. Meidän oli kuitenkin mentävä ajoissa nukkumaan koska viimeiseen näyttelyyn oli todella aikainen lähtö. Kehän oli tarkoitus alkaa klo 9 joten päätimme lähteä viimeistään seitsemältä liikkeelle. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta vähän ajattelutti miten saada parkkipaikkaa, mutta ne löytyivät kuitenkin yllättävän hyvin. Hieman saimme jonottaa rokotustodistusten tarkastuksessa, mutta mielestäni kaikki sujui joustavasti. Kehät olivat isot ja käytävät niiden ympärillä reilun kokoiset, ei sanottavaa tungosta. Tähän näyttelyyn oli ilmoittautunut 52 stabyhoun koiraa. Tunnelma oli mahtava alusta alkaen ja jännitystä riitti. Oikein mahtavaa oli myös tavata taas pitkästä aikaa Fiian kasvattajat Margareta ja Peter. Vaikka pidämme lähes viikoittain, joskus jopa päivittäin, Magganin kanssa yhteyttä mailailemalla niin ainahan sitä on mukava tavata. Aikaa oli vain niin vähän kun Maggan ja Peter hoitivat samalla myyntiään ja vain Maggan pääsi kehässä pyörähtämään koirien kanssa. MW 2008, tuomari Stefan Sinko, Slovenia Ville NUO ERI1 Kawa AVO ERI3 Basso AVO ERI4 Anni NUO ERI Luna NUO ERI2, Vara-SERT, Vara-CACIB Bea NUO ERI Mella AVO ERI Fiia AVO ERI Eli Lunan nuorten luokassa voittanut narttu sai sekä SERT, CACIB´in ja näin ollen Luna pääsi varoista kilpailemaan ja hienosti ne voitti voittaen näin siis myöskin muiden luokkien ykköset!! Eli Suomen sääntöihin muutettuna Luna oli PN2. Kyllä oli todella jännittävää seurata Lunan kehässä oloa. Säännöt olivat sen verran erilaiset kuin Suomen näyttelyissä että ei meinannut oikein perässä pysyä. Valokuvaaminenkin jäi kokonaan kun piti jännittää Lunan puolesta! Vaikka MW titteliä ei tullutkaan olen todella ylpeä kasvateistani, kaikki upeita koria ja pärjäsivät hienosti. Ja mielestäni kyllä Suomen stabien taso on todella hyvää kun nyt näki muiden maiden stabeja ja sai vertailupohjaa.  Viimeinen näyttelypäivä oli lopuillaan ja tietysti oli tehtävä ostoksia ja kiertelemään halleja. Tämän jälkeen suuntasimme mökeille ja Kati jäi Tukholmaan josta lähti sitten iltakoneella Suomeen. Iltaa istuimme mökissä puhuen tietysti mistähän muusta kuin stabeista ja päivien tapahtumista. Sunnuntai oli ”vapaapäivä” ja vietimme sen rennosti kuka mitenkin. Koiria oli hyvä uittaa meren rannassa aivan mökkien läheisyydessä. Siellä oli oikein ihmisten uimapaikan viereen merkitty alue jossa voi koiria uittaa. Tästä suomalaiset saivat ottaa oppia. Nyt kun näyttelyt olivat ohi, niin koiriakin pysty uittamaan ja nehän nautti siitä suunnattomasti. Kawa tosin ihmetteli alkuun aaltojen suuruutta, poika meinasi että ei sinne voi mennä. Mutta kun vähän avitti, niin innostui oikein todella pallon hausta merestä. Nuoret laittoivat meille iltapäivällä pihalle grillijuhlat, pöydän koreaksi ja siinä grillailimme ja keskustelimme ja vietimme mukavaa yhdessäoloa. Jo alkoivat ajatukset olla kotiinlähdössä joka oli maanantaina iltapäivällä. Maanantaina aamu valkeni harmaana ja kosteana, minä lähdin Iinan, Lunan ja Fiian kanssa kiertämään 4,5 kilometrin merkityn lenkin alueella olevan niemen ympäri. Sen jälkeen alkoi pakkaaminen ja siivoaminen ja lähtötunnelmat. Harmiksemme autoja pakatessamme alkoi sataa oikein kunnolla ja se hankaloitti hommia jonkin verran. Niin lähdimme matkaan kohti Tukholmaa ja satamaa. Pieni lenkki tehtiin Tukholman keskustassa, tätä olin pelännyt eniten, siis ajamista siellä keskustassa mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ja satamakin löytyi.  Illalla laivalla kokoonnuimme vielä yhteen muistelemaan ja keskustelemaan ja yhdessä etsimään koirista punkkeja, joita niistä löytyikin ihan kiitettävästi. Sitten nukkumaan ja taas pakkaamista aamulla kun olimme kotona Suomessa ja matka takanapäin. Tämä reissu oli erittäin mahtava kaiken kaikkiaan. Kaikki sujui todella hienosti, ja kun mukana oli näin mahtava porukka, niin voisin lähteä koska vaan uudestaan ja sen me tulemme varmaan tekemäänkin. Onko se sitten Hollanti ensi keväänä tai joku muu mutta uskon että jonnekin päin suuntaamme koiriemme kanssa oli se vaan niin mahtavan mukava reissu…. Suuri KIITOS kaikille mukana olleille: Hanna, Anu ja Bea, Hannele, Manta ja Anni, Kaija, Stigu, Simo ja Ville, Sinikka ja Mella, Kati sekä Iina ja Luna ja Jenni joka urakoi kehässä useamman koiran kanssa ja sai ihailua handlerin taidoistaan myös Ruotsalaisilta. Kesäisin terveisin: Anne Ps. Lisää kuvia reissusta löydät Kuvapankista |
|
| Viimeksi päivitetty ( 15.07.2008, 17:50 ) |