Rotumääritelmä Stabyhoun

Stabyhoun on yksi vanhimmista hollantilaisista koiraroduista. Se on peräisin Frieslandin alueelta, josta on löytynyt rodun olemassaolosta 1800-luvun alkupuolelta asti. Rodun syntyä ei tunneta varmasti, mutta se on ilmeisesti hyvin vahojen hollantilaisten rotujen risteytyksen tulos. Stabyhoun hyväksyttiin kotimaassaan virallisesti roduksi vuonna 1942. Suomeen ensimmäiset Stabyhounit tuotiin vuonna 1991.

Kotimaassaan stabyhounia pidetään monipuolisena käyttökoirana, jota käytetään mm, lintu-, vahti ja jopa vetokoirana. Sitä käytetään paitsi seisovana lintukoirana myös pienten haittaeläinten kuten myyrien yms. saalistukseen. Rotu luokitellaan kuuluvaksi FCI:n ryhmään 7 (seisojat) ja täällä se luokitellaan mannermaisiin kanakoiriin.

Stabyhoun on luonteeltaan uskollinen, älykäs, iloinen ja syvästi omistajaansa kiintynyt. Se on myös ystävällinen, tottelevainen ja helposti koulutettava käyttökoira, mutta se sopii myös seurakoiraksi. Se on yleisvaikutelmaltaan vahvarakenteinen, pitkäturkkinen ja sen ihannekorkeus on nartuilla 50 cm sekä uroksilla 53 cm. Sallitut väriyhdistelmät ovat mustavalkoinen, ruskeavalkoinen ja oranssivalkoinen.

Alkuperämaa: Hollanti

Hyväksytty: FCI 30.5.1989, käännös SKL-FKK 26.5.1997

Yleisvaikutelma: Vaatimaton, vankkarakenteinen ja pitkäkarvainen seisoja. Korkeuttaan pitempi, ei liian raskas- eikä liian kevytrakenteinen. Nahka on tiiviisti pinnanmyötäinen: ei löysää kaulanahkaa ja huulet eivät saa olla liian riippuvat.
Käyttäytyminen / Luonne: Isäntäväkeensä kiintynyt, pehmeä ja lempeä seuralainen. Älykäs, tottelevainen, helposti koulutettava ja vapautunut, hyvä vahtikoira. Ei äkäinen eikä näykkivä.

Pää: Kuiva, sopusuhtainen runkoon nähden, vaikuttaa pikemminkin pitkänomaiselta kuin leveältä. Kallo- ja kuono-osa ovat yhtä pitkät.

Kallo-osa: Hieman kaareva; ei kapea, mutta ei saa koskaan vaikuttaa leveältä. Kallo liittyy poskiin hieman kaartuen.
Otsapenger: Vähäinen.
Kirsu: Perusväriltään mustilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla ja oransseilla ruskea. Kirsu on hyvin kehittynyt, ei halkinainen; sieraimet ovat avoimet.
Kuono-osa: Voimakas ja kirsua kohti kapeneva, ei kuitenkaan suippo. Sivulta katsottuna kuononselkä on suora, ei kupera eikä kovera. Kuono on leveä ja sieraimet avoimet.
Huulet: Tiiviit, eivät riippuvat.
Hampaat / Purenta: Vahvat hampaat. Leikkaava purenta.
Posket: Eivät voimakkaasti kehittyneet.
Silmät: Keskikokoiset ja pyöreät; silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvo ja vilkkuluomi eivät ole näkyvissä. Silmät eivät ole ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Perusväriltään mustilla koirilla silmät ovat tummanruskeat, ruskeilla ja oransseilla ruskeat. Petolinnun silmät ovat virhe.
Korvat: Melko alas kiinnittyneet; korvarusto ei ole voimakkaasti kehittynyt ja korva riippuu tiiviisti päänmyötäisesti kiertymättä. Voimakkaasti kehittyneet korvarustot, jolloin taite ei ole aivan korvan tyvessä ja korvat eivät siten ole täysin päänmyötäiset, ovat virhe. Korvat ovat kohtuullisen pitkät ja muurauslastan muotoiset. Korvien hapsutus on rodulle tyypillinen, hapsut ovat pitkät korvan tyvessä ja lyhenevät kärkeä kohti; korvan alin kolmannes on lyhytkarvainen. Pitkän karvan tulee olla suoraa; hieman aaltoileva sallitaan, kihara karva on virhe.

Kaula: Lyhyt ja pyöreä, liittyy ylälinjaan hyvin tylpässä kulmassa, joten pään asento on useimmiten matala. Niska on hieman kaareva. Ei löysää leuanalus- eikä kaulanahkaa.

Runko: Voimakas. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet ja takimmaisetkin hyvin kehittyneet.

Selkä: Suora ja melko pitkä.
Lanne: Voimakas.
Lantio: Vain hieman viisto.
Rintakehä: Edestä katsottuna melko leveä, syvyyttään leveämpi, joten eturaajat ovat melko kaukana toisistaan. Rintakehän alaosa on pyöristynyt, ei kuitenkaan laivan pohjan tavoin, eikä se ulotu kyynärpäiden alapuolelle.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on vain hieman kohoava.

Häntä: Pitkä, kintereisiin ulottuva. Ei korkealle kiinnittynyt; asennoltaan riippuva, viimeinen kolmannes on hieman ylöspäin kaartunut. Koiran liikkuessa häntä kohoaa, mutta ei saa kiertyä. Hännän karvapeite on joka puolelta kärkeen asti pitkä, ei kihara eikä laineikas, ei hapsuinen vaan tuuhea.

Eturaajat

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat.
Lavat: Tiiviisti rintakehän myötäiset. Lapaluut ovat taakse sijoittuneet ja hyvin kulmautuneet.
Kyynärvarret: Voimakkaat ja suorat.
Ranteet: Eivät painuneet.
Käpälät: Varpaat ovat hyvin kehittyneet ja kaartuneet. Käpälät eivät ole nk. kissan- eivätkä jäniksenkäpälät. Päkiät ovat paksut.

Takaraajat

Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat voimakkaat ja hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Matalat.
Välijalat: Lyhyet.
Käpälät: Pyöreät. Päkiät ovat hyvin kehittyneet.

Karva: Kauttaaltaan pitkää ja kiiltävää, ainoastaan lantion kohdalla karva voi olla hieman laineikasta. Pää on lyhytkarvainen. Etu- ja takaraajojen takaosan karva on hyvin kehittynyttä, pikemminkin tuuheaa kuin hapsuista. Jokseenkin kihara karvapeite viittaa risteytyksiin, eikä koiraa, jolla on sellainen karvapeite voida tunnistaa stabyhouniksi.

Väri: Musta, ruskea tai oranssi valkoisin merkein. Pisteet ja/tai pienet pilkut valkoisessa värissä ovat sallitut.

Säkäkorkeus: Ihanne säkäkorkeus uroksilla 53 cm ja nartuilla 50 cm.

Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.